Aamulla kun kävelin postilaatikolle niin sielä olikin tavanomaisen laskupinon sijasta paljon mieluisampaa postia. Rakas SNY:ni oli lähettänyt minulle paketin. En malttanut edes sisälle pääsyä odottaa vaan avasin sen siinä samantien (minäkö malttamatton, häh?). Paketista löytyi ihanan ruskeaa sukkalankaa kaksi vyyhteä, puuhelmiä, vuosikertapuunappeja, joille onkin jo käyttökohde selvillä, sekä upeat kirjoneulelapaset. Lapaset olikin tosi lämpöiset, ne pääsivät heti käyttöön eikä sormia palellut ollenkaan vaikka toista tuntia oltiin lasten kanssa ulkona. KIITOS!!!!

Haarukkapitsihuivi valmistuu hitaasti, mutta varmasti... jos noita pitkiä soiroja jaksaisi kieputella yhden päivässä niin oisi tällä viikolla valmis.

Ihan hiukan himottaisi pistää puikoille Sagittaria. Kaunis kuin mikä... pitää nostaa hattua niille ahkerille ihmisille jotka näitä malleja suunnittelee ja laittaa yleiseen jakoon. Ei tuonkaan suunnittelu ole varmaan ollut mikään yhden illan juttu. Ja loistovinkinkin sieltä löysin: ei olisi ikinä tullut mieleen laittaa isoja kappaleita patjojen väliin pingottumaan... tyhmä minä.